Osallistuin 16.1.2022 Helsingin Sanomien perinteiseen retoriikkakilpailuun ja sehän meni ihan hyvin - voitin sen! Tässä vielä muistiinpanojeni pohjalta kirjoitetut puheet. Niitä ei ole paranneltu, mutta olen puhuessani saattanut käyttää jotain muuta sanaa tai lauserakennetta. Pointti ja sisältö on kuitenkin sama.
Ensimmäinen puhe oli sipoolaisen Tiina Sinkkosen (kd.) kanssa, aiheenamme “Tieteen ja tutkimuksen avulla ratkaistaan maailman merkittävät haasteet”. Sitaatti oli otettu SDP:n aluevaaliohjelmasta. Aikaa puheelle oli 40 sekuntia ja valmistautumiseen aikaa oli ihan mukavasti, useita kymmeniä minuutteja.
“Päätöksenteko ilman tutkimusta ja tiedettä on kuin suunnistus ilman kompassia. Saatamme uskoa tuntevamme reitin, mutta ilman kompassia saatamme eksyä tai jäädä paikallemme.
Tutkimus vie eteenpäin. Maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille on juuri sellainen asia, jota tutkimus puoltaa. Maksuton ehkäisy vähentää abortteja, säästää yhteiskunnan varoja ja säästää tuhannet nuoret inhimillisesti raskailta tilanteilta. Yhteiskunnan säästölappu on suuri, inhimillinen säästö on vieläkin suurempi. Tutkitusti.”
Toista puhetta varten saimme Katja Ylisiuruan (vas) kanssa tehtävänannoksi kirjoittaa hoiva-alan työvoimapulasta ja puheessa piti mainita sana boomeri. Puheen pituus oli 40 sekuntia, valmistautumiseen oli noin 10 minuuttia (arvio, ajantaju hävisi täysin).
“Työpäivä alkaa. Onko fiilis luottavainen vai pelottaako, mitä edessä on?
Työpäivä päättyy. Itkettääkö vai onko ihan hyvä fiilis? Miltä tuntuu tulla taas huomenna töihin?
Oli sitten gen z tai boomeri, kukaan ei halua olla kurjassa työpaikassa.
Itä-Uudenmaan on ehdottomasti pidettävä huolta siitä, että meidän työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Johtajuus, palkka ja työhyvinvointi. Siinä ensimmäiset askeleet alueemme työvoimapulan torjumiseen.”
Kolmas puhe oli Eemeli Peltosen (sd.) kanssa. Tehtävänä oli aloittaa puhe sanoilla “Näiden aluevaalien tärkein kysymys on…”, puheessa piti sanoa “matalan kynnyksen toimintamalli” ja siteerata jota kuta. Puheen pituus oli jälleen 40 sekuntia, valmistautumiseen oli aikaa ehkä reilu 5 minuuttia. Jälleen ajantaju hävisi, joten en ole tästä mä varma. Tämä puhe oli minusta kaikkein paras.
“Näiden vaalien tärkein kysymys on mielenterveyden haasteisiin vastaaminen. Se, että tarjotaanko me matalan kynnyksen toimintamallin mukaisia mielenterveyspalveluja ei ole yhdentekevä kysymys vaalikoneessa, se on Suomen kohtalon kysymys.
Laulaja Ilta kysyi euroviisukarsintakappaleessaan “Kelle mä soitan?” Kappale kertoo samaistuttavasti siitä kipeästä yksinäisyydestä, joka on meille monelle tuttua. Kelle mä soitan kun mieli painaa ja edessä on vain synkkää?
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueelta pitää löytää helposti se, kenelle soittaa.”
Viimeinen puhe oli kaikkein vaiken, olihan kyseessä jo finaali. Tämä kierros meni Leo Kylätaskun (vas.) kanssa. Tehtävänantoon kuului 1 minuutin puhe maakuntaverosta, piti sekä puolustaa että vastustaa ja johonkin väliin piti laittaa Eppu Normaalin “Murheellisten laulujen maasta” lainaus. Aikaa valmistautua oli todella vähän, kirjoitin puheen viimeisen osan lavan vieressä kun Leo jo puhui. Jälki oli sen näköinen, mutta voitto tuli kuitenkin!
“Maakuntavero. Oikotie onneen vai varma reitti kadotukseen?
Maakuntaveron pelätään nostavan kokonaisveroastetta ja luovan uuden, pimeän verotuksen tason, jota Suomeen ei haluta.
Nämä ovat tärkeitä huomioita. Verojen on riitettävä silloinkin, kun lumihanki kutsuu perhettä talvisin. Palkan taas on riitettävä silloinkin kun isät ylpeinä katsovat poikiaan.
Maakuntaveron puolesta taas puhuu se, että verojen myötä alueella on konkreettisemmat mahdollisuudet vaikuttaa tuloihin, ei vain menoihin. Se on tärkeää. Kuluttaminen on paljon helpompaa kuin tienaaminen.
Nyt poikkean kuitenkin säännöistä, koska vastaus ei ole kyllä, eikä vastaus ole ei. Keskustan vastaus on: ei ainakaan vielä. Jos maakunta saa lisää tehtäviä, silloin ehkä. Se aika ei ole vielä.”
Olipa kiva kokemus!