Esikoisen syntymän myötä olen ollut valtavan kiitollinen siitä, että yhteiskunta tukee perheitä ja vauvan hoitamista kotona. Perheemme saa tehdä juuri meille sopivat päätökset siitä, miten isän ja äidin työelämä sovitetaan vauvan hoitamisen kanssa ilman, että on kiirettä dagikseen.

Tällä viikolla olen ollut innoissani siitä, että perhevapaita vihdoin uudistetaan. Oon innoissani, että isien kiintiöt kasvavat. Oon innoissani, että joustoja tulee lisää. Oon innoissani, perheet saavat edelleen etsiä itselleen sopivat ratkaisut. Viilattavaa vielä on, mutta edessä on paljon hyvää.

Kuten politiikkaan nykyään kuuluu, hyvistäkin asioista saadaan riita aikaiseksi. Yksi pitää uudistusta liian kalliina, toinen työllisyysvaikutuksiltaan riittämättömänä ja kolmas imetystä haittaavana. Tasa-arvokaan ei tule tällä valmiiksi. Valideja pointteja varmaan kaikki, mutta lopputulema riippuu siitä, miltä kantilta tätä katsoo.

Mä katson, että tämä on askel oikeaan suuntaan ja uudistus tehdään aidosti perheitä varten, perheiden ehdoilla. Se on tärkeintä ja se saakin maksaa. Perheiden valinnanvapauden tulee säilyä, mutta samalla pitää yhteiskuntana tehdä muitakin kuin lainsäädäntötoimia, että isät tosiaan olisivat enemmän kotona lasten kanssa. Siinä työnantajilla ja yleisillä asenteilla on myös iso rooli. Tulevaisuudessa työpaikan perheystävällisyys on aivan varmasti kilpailuvaltti työmarkkinoilla.

Myös kunnille perheystävällisyys on aito kilpailuvaltti. Siksi esimerkiksi Sipoon kuntalisän säilyttäminen on tärkeä osa perheiden tukea laadukkaan varhaiskasvatuksen ja sujuvien perhepalvelujen rinnalla.

Tässä ajassa ja maailman tilassa perhevapaauudistus on juuri oikea viesti nuorille perheille. Tänne ovat vauvat tervetulleita.